Mietin mitä kirjoittaisin, puin ja pähkäilin ja kirosin. Pitäisikö ensin keksiä jotain mistä kirjoittaa, esitellä, jäsentää, toivottaa tervetulleeksi vai pitäisikö antaa mielen johdattaa ja stressata jos ei johdatakaan.

Vitut siitä - anteeksi kielenkäyttöni, paskanmarjat siitä. Tämä on liian hieno kohokohta vielä nimettömän sarjiksemme historiassa että pilaisin sitä ajattelemalla tai ajattelemattomuudella. Tyytyväisyydestä hehkuen silmäilen Vanhan Rutijalan majataloa, ensimmäistä konkreettista asiaa tästä hienosta mielenmaisemasta joka on elänyt omana ja vaatimattomana, mutta joka nyt on pikselipaskaa, bittimössöä ja koodipuuroa world wide webissä. Hienoa pojat, hienoa, nyt huudetaan!!! Tämä on ihanaa!! Jee jee jee jee!!!

Kilistellään mesimarjamehulaseja myöhemmin, kellon kultaiset vaunut kuljettavat arvokasta aikaa ja ajalla on kiire. Vasta muuttaneena näen liian suureksi vaivaksi rahdata skanneria ikkunalaudalle keikkumaan kannettavani seuraksi, joten häveten kuvattomana viestin syljen blogin virtaan, jääden odottamaan aikaa jolloin korkkaan uuden kotini skannerineitsyyden.

Vanhan Rutijalan majataloon astukoon kaikki ken sen arvoisekseen tuntevat, keiden sielu siellä lepää ja keiden mieltä se ruokkii. Kuvat, tuherrukset, taiteet; sanat, sävellykset ja aivopierut kirjainten yhdistelminä. Se mikä on kotoisin maailmasta jossa elävät he, joista ette vielä tiedä, on tämän kaiken sielu ja punainen lanka.

No ny v*ttu meen nukkumaa x___x moro \o/

-ANTERO